Tyhjennä
Etusivu / Opiskelu / Opiskelijatarinoita / Miehenä hoiva-alalla
Hyppy tuntemattomaan – miehenä hoiva-alalla

Matti_Antti_Juha_Anssi_Juss.gif

Sedu Aikuiskoulutuksesta valmistui heinäkuussa jälleen uusi lähihoitajaryhmä. Ryhmästä poikkeuksellisen teki se, ettävalmistuneiden joukossa oli peräti kuusi miestä! Aiheeseen täytyi perehtyä hieman tarkemmin - hoiva-ala kun yleensä käsitetään vahvasti naisten alaksi.

Eri taustat, sama ajatus
Tulevia lähihoitajia haastatellessa tilanne hahmottui. Lähes kaikilla oli aina ollut haave hoitoalasta, mutta elämäntilanne ei sallinut opiskelemaan lähtemistä.

– Ei ollut rahkeita lähteä vakipaikasta tyhjän päälle, tiivistää Jussi Palo ja jatkaa, että irtisanomisen jälkeen oli selvät sävelet hakeutua koulutukseen. Moni kokikin, että lomautus tai irtisanominen on lopulta ollut parasta mitä heille on tapahtunut.

Osa miehistä kokeili TE-toimiston kautta työharjoittelua ennen koulutukseen hakeutumista päätöksen varmistamiseksi.

– Harjoittelun aikana vahvistui käsitys siitä, että hoiva-ala on sitä mitä haluan tehdä, toteaa Anssi Salo.

Kaikki opiskelijat ohjautuivat koulutukseen TE-toimistosta ja saivat sitä kautta tietoa koulutuksista, kuten siitä, että hoiva-alalle on mahdollista hakeutua ilman lukiokoulutusta. Suurin osa miehistä oli toiminut aiemmin ns. miehisillä aloilla, kuten huonekalu- ja metallialalla, mutta lähi- tai tuttavapiirissä on ollut hoiva-alalla toimivia ihmisiä, jotka ovat rohkaisseet hakeutumaan alalle.

– Hakeutumisvaiheessa pohdin, onko minusta lähihoitajaksi ja tulin siihen tulokseen, että kyllä on, kertoo Antti Mäki. Mäellä oli jo aiemmin takana alanvaihdos, joten suunnanvaihto oli entisestään tuttua.

Halu auttaa oli myös yksi lähtökohta hakeutua alalle.

– Hoidin isovanhempani loppuun saakka ja siitä syntyi lopullinen kimmoke lähteä alalle. Lisäksi päätöksentekoa helpotti velattomuus ja toisaalta tietoisuus siitä, että tilanne iän puolesta oli nyt tai ei koskaan, kuvailee Juha Vesakoski ratkaisuaan.

Teoriaa ja käytäntöä
Lähihoitajakoulutus piti sisällään niin teoriaopintoja kuin käytännön työssä oppimisjaksojakin. Esseitä kirjoitettiin ja lääkelaskuja laskettiin.

– Kirjallisten töiden määrä yllätti hieman, mutta toisaalta koulutuksen aikana on tullut selväksi, että lähihoitajan työssä tarvitaan teoriatietoa, kertoo Harri Luoma.

Antoisinta olivat kuitenkin monipuoliset työssä oppimisjaksot.

– Kyllä voi sanoa, että metallimiehen silmät ovat auenneet, kuvailee Palo. Työssä oppimisjaksoilla on päässyt näkemään niin monia paikkoja, mitä ei ikinä muuten olisi päässyt näkemään. Työssä oppimisjaksoja voisi itse asiassa olla vieläkin enemmän, niin löytyisi varmasti se sopivin paikka kummankin osapuolen kannalta, tuumivat miehet.

Ryhmä, jossa on ollut mukana aikuisia miehiä ja naisia, on tietenkin erilainen, mutta käytännössä toimiva. Kun eri taustoilla olevista ihmisistä on lähdetty muokkaamaan hoitajia, on siinä ollut omat kommervenkkinsä, mutta hurtilla huumorilla ja loistavien opettajien tukemana on pärjätty. 

– Kertaakaan ei ole tarvinnut katua, että lähdin mukaan, kertoo Matti Jaakkola.

Hoiva-ala vie mennessään
Kaikille miehille on luvassa töitä valmistumisen jälkeen. Osa on jo tehnyt sopimuksen, osa vielä miettii valintojaan. Niin, töitä on todella tarjolla, joten vaihtoehtoja on. Monissa hoiva-alan työpaikoissa tuntuu olevan tarvetta nimenomaan miehille. Mm. mielenterveystyössä on huomattu, että mieshoitajien läsnäolo rauhoittaa potilaita, miehet kertovat.

– Vastaanotto on ollut todella hyvä, niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin työnantajien taholta, summaa Vesakoski.

Arvonnousuakin on tapahtunut; lähihoitajamiehenä teet mitä vain, viet ruokaa tai pesulle, osa potilaista puhuttelee lääkäriksi tai tohtoriksi, naurahtaa Palo.

Käytännön työtehtävissä tulee konkreettisesti vastaan perinteinen ajattelutapa, että hoitaja on nainen ja lääkäri mies.

– Ei ole ennen lääkäri minulle vaihtanut vaippaa, on Jaakkola saanut kuulla.

Kysyttäessä mitä mieheltä vaaditaan hoiva-alalle tullessaan, miehet toteavat että samoja asioita kuin naisilta eli ihmisläheisyyttä ja halua auttaa.

– Toki alanvaihtoon tarvitaan henkistä uskallusta sekä kestävyyttä kestää hoitsuksi kuittailut, toteaa Palo pilke silmäkulmassa.