Tyhjennä
Etusivu / Uutiset / Sikatalous vaihtumassa uusiin ammatteihin - metsäalalla mahdollisuuksia
13.3.2017

Sikatalous vaihtumassa uusiin ammatteihin - metsäalalla mahdollisuuksia

DSC_0669.JPG

Kauhajokiset Ulla ja Jari Kivimäki tekivät rohkean päätöksen. Sikatalousyrittäjyys on vaihtumassa uusiin ammatteihin. Jari Kivimäki valmistuu Sedu Aikuiskoulutuksessa puutavara-autonkuljettajaksi ja vaimonsa Ulla puutarha-alalta. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä oli selviö, että molemmille riittäisi sikatilalla töitä. Toisin kuitenkin kävi. Pitkään jatkunut lihan tuottajahintojen lasku teki sikatalouden kannattamattomaksi ja lisääntyneen työmäärän myötä perheen yhteinen aika jäi vähiin. Aikuiskoulutuksen myötä Ulla ja Jari toivovatkin uutta suuntaa elämälleen.

”Koulutus Sedu Aikuiskoulutuksessa Jalasjärvellä on ollut mukavaa ja käytännönläheistä, ja sehän sopii tällaiselle käytännön ihmiselle”, naurahtaa Jari Kivimäki. ”On harjoiteltu nosturin käyttöä, tutustuttu koneisiin, haettu puukuormia yhdessä kouluttajan kanssa ja viety niitä asiakkaille. Alkuvaiheessa ajoin pelkällä nupilla ja nyt siirryn ajamaan koko yhdistelmällä”, kertoo Jari opiskelunsa alkuvaiheita. ”Olen aina haaveillut isolla yhdistelmällä ajamisesta. Soitin Sedun kouluttajalle ja hän sanoi, että tälle alalle kouluttautuessa on etu, jos on työskennellyt maatalouden parissa. Suoritin kuljettajan ammattipätevyyspäivät, E-ajo-oikeuden ja hakeuduin puutavara-autonkuljettajakoulutukseen”.

”Koulutuksesta olen saanut varmuutta ja kokemusta. Toivon löytäväni sellaisen työpaikan, jonka ohessa voin hoitaa maanviljelyä. Olen touhunnut koko elämäni erilaisten maatalouskoneiden kanssa ja kokemusta on kertynyt niin maatalouslomittajan kuin seminologin työstä”, kertoo hirvenmetsästystä harrastava Jari.

Metsäalalla mahdollisuuksia

”Sedu Aikuiskoulutuksen koulutustarjonta käsittää koko metsäalan toimintaketjun puun kasvatuksesta puun tehdastoimituksiin”, kertoo kouluttaja Asko Ämmälä. ”Mukaan voi tulla koska vaan ja siirtyä opiskelusta toiseen. Opiskella voi mm. metsänkasvatusta, metsäpalvelujen tuottamista, bioenergian tuottamista, puukauppaa, puunkorjuuta tai puutavaran autokuljetusta. Koulutus tapahtuu aidossa ympäristössä. Odotettavissa on myös, että alalle on tulossa lisää työtä, jolloin maaseudulla asuvien on mahdollisuus saada työtä kotiseudultaan”.

Sukupolvenvaihdoksen kautta yrittäjäksi

Sukupolven vaihdoksen myötä v. 2004 Ulla ja Jari Kivimäki aloittivat yhdessä sikatalousyrittäjyyden.  Siihen asti Ulla oli toiminut parturikampaajana. Sikatilalla töitä kuitenkin riitti ja pian molemmat olivat täyspäiväisesti mukana. Myös lapset osallistuivat välillä työhön. ”Sikalassa on iso työmäärä ja sosiaalinen kanssakäyminen tilan ulkopuolella jää lähes olemattomaksi”, kertoo Ulla. ”Stressasin ja nukuin huonosti, kun eläimet sairastivat. Uusien ammattien hankintaan päädyttiin, kun molemmille tuli mitta täyteen sikalayrittäjyyttä. Teimme ratkaisun yhdessä ja päätöksen jälkeen olo oli helpottunut”, kertoo Ulla. ”Sikojen kasvattaminen on työnä ihan ok, mutta tosi sitovaa. Yhteistä lomaa perheen kanssa ei pysty pitämään. Vaikka lomittajan saakin, emakot voivat porsia keskellä yötä, ilmastointi voi reistailla, putket tai ruokkijat rikkoutua. Silloin on oltava itse paikalla. Kun on töissä toisen palveluksessa, vapaapäivä on vapaapäivä”, miettii Jari.

Sikatalouden tulevaisuus näyttää synkältä

Kun työ on sitovaa ja kannattamatonta, on pakko tehdä ratkaisuja. ”Viime kesäiset neuvottelut Snellmanin kanssa lihan hinnasta eivät johtaneet tuloksiin. Tuotimme lihaa ja porsaita Snellmannin määräyksien mukaan: Käytimme vaadittavia geenimuuntelusta vapaita Snellmannin hyväksymiä rehuja ja sitouduimme myös kotimaisen eläinaineksen käyttöön. Hinnassa ei kuitenkaan ollut neuvottelemisen varaa. Kerroimme, että tuottajalle ei jää tällä hetkellä mitään ja meidänkin pitäisi elää. Meille vastattiin, että hinnat on neuvoteltu kaupan kanssa jo puoleksi vuodeksi eteenpäin. Tilanne on vain sellainen, että porsastuottajat saavat ketjussa sen mitä muilta jää”, muistelee Jari.

”Snellmanin kaikki naudan- ja siantuottajat ovat kirjallisesti sitoutuneet siihen, että eläimet ruokitaan ainoastaan ilman geenimuunneltua rehua. Tämä sinänsä on hieno asia, mutta tuottajan pitäisi saada isompi korvaus, koska GMO-vapaa rehu maksaa enemmän. Teurastamon viimeinen tuottajahinnan korotus on kaksi euroa välitysporsas ja lihanhintaan tulee helmikuun alussa 3c/kg joka tarkoittaa noin 95 kiloisen lihasian hintaan 2,8 euroa. Näillä hinnoilla ei vielä mitään kannattavuutta korjata, suunta toki on oikea.
Eläinlääkäri käy neljä kertaa vuodessa tekemässä terveydenhuoltokäynnin sikalassa ja jättää tarvittavia lääkkeitä ja rokotteita. Kaikesta pidetään kirjanpitoa. Suomessa eläimistä pidetään hyvää huolta, mutta ketään ei kiinnosta miten tuottaja perheineen jaksaa,” sanovat Ulla ja Jari Kivimäki.